Tää on kiva laite? Revisio 3.03
Aika vierii ties minne ja niin koitti päivä jolloin erikoishammaslääkäri viilteli ikeniäni. Olin onneksi varsin hyvin paikallispuudutettu ja jo illalla sai nauttia sosetta. Parin viikon päästä tikit otetaan pois. Siinä sitä makasin suu auki puolisentoista tuntia. Niin. Se on vähän kuin vesikidutusta, mutta mitään tunnustusta ei tivata. Nyt illalla vaan vähän särkee, mutta tulehduskipulääkettä saa kuulemma ottaa.
Juolahti siinä inkvisiittorin tuolissa mieleen kun toistakymmentä vuotta sitten eräs hammaslääkäri poisti suustani hampaan, koska takahampaalle ei hänen mielestään kannattanut antaa juurihoitoa. Pois vaan. Se kävikin helposti ja noin neljänkymmenen viiden minuutin päästä olin yhtä hammasta köyhempi. ”Hyvin kestit”, totesi lekuri. Olen varmaan hyvä kestämään ainakin joskus, tai sitten en vaan kerro miltä minusta tuntuu, enkä yritä karkuun kesken hoidon.
Lukaisin illalla muun muassa kasan lehtiä ja aloitin yhden kirjan. Aikakauslehdet ovat täynnä kaikenlaisia mainoksia, siis sen mainostajien ostaman palstatilan lisäksi. Tänään opin että Kobo Color Reader on paljon parempi kuin muut ja etenkin jos vertaa siihen Amazonin kauppaamaan tuotteeseen. Huvittavaa. Ja tosiaan, Kymenlaakson peräsuoleen avataan uusi osula! Eläköön myös paikallisuutiset!
Olikohan se Erkka Lehtola? Joo, kyllä se taisi olla hänen erään teoksensa alussa tämä seuraava pieni episodi:
”Jyväskylään avattiin 1950-luvun lopussa uusi kirjakauppa. Kauppias kutsui kaikkien kolmen tuolloin kaupungissa ilmestyneen sanomalehden toimittajat paikalle ja tarjosi heille täytekakkua ja konjakkia. Seuraavana päivänä jokaisessa paikallisessa lehdessä oli uutinen jossa kerrottiin että Jyväskylään on avattu uusi kirjakauppa. Tällä tiellä olemme vieläkin”
...suunnilleen noin kirjoitti Lehtola aikoinaan, eli tämä ihan sieltä ”muistista”.
Muistan myös kun tämä eräs Mikael nousi tahi valittiin aikoinaan Yleisradion pääjohtajaksi. Muistaakseni hän oli tuolloin demari? Ihmettelet tietenkin kuka helvetin Mikael. No just se Mikael mikä on näköjään nyt loikannut Liike Nyt -liikkeestä (ei ole mikään e-liike) kokoomukseen. Eräs heitti mulla tossa hetki sitten kommentin että kolmen vuoden kuluttua hän on varmaankin persuissa.
Mikael loikkaa, nopeasti ja luotettavasti.
![textshot:
De RvS schreef: ‘Door de keuze van de moeder en de vreemdeling [Mikael, JS] de opvang al te verlaten nog voordat de verblijfsrechtelijke procedure was beëindigd, is door hun eigen toedoen een situatie ontstaan waardoor niet aan de vereisten van de Afsluitingsregeling is voldaan.’
Wat NSC-fractievoorzitter Pieter Omtzigt betreft, moet de Tweede Kamer geen uitspraken doen over de kwestie, zei hij deze week op Radio1. ‘In een rechtsstaat is er ook een rechter die een besluit neemt.’ Partijen moeten – als ze dat willen – dan maar met voorstellen komen om de regels aan te passen.
Het strak naleven van regels door de Belastingdienst met steun van de Raad van State was een belangrijke oorzaak van de toeslagenaffaire. Is Omtzigt, aanjager van die affaire, dit opeens vergeten?
Hierbij dan een kleine reminder: jarenlang heeft de Raad van State haar zegen gegeven aan een zeer omstreden interpretatie van de wet, die zou bepalen dat ouders bij lullige foutjes alle ontvangen kinderopvangtoeslag moesten terugbetalen. Onder grote druk heeft de Raad van State in 2019 bepaald dat er wel degelijk ruimte was om de menselijke maat toe te passen. De harde kritiek van de Kamer op de rechters miste zijn uitwerking niet: men heeft aan de Haagse Kneuterdijk eens flink in de spiegel gekeken, zij het niet volledig.](https://files.mastodon.social/media_attachments/files/113/006/090/902/959/409/original/b0713cbe136a8c5b.png)
![[...]
Nu is het inderdaad zo dat de Kamer zich niet met ieder rechterlijk oordeel moet bemoeien – dat past niet bij de scheiding der machten. Maar in dit geval is waakzaamheid geboden, en niet alleen vanwege de rol van de Raad van State in de toeslagenaffaire.
Want Nederland tekende ook het Internationaal Verdrag voor de Rechten van het Kind. In artikel 3 lid 1 staat: ‘Bij alle maatregelen betreffende kinderen, ongeacht of deze worden genomen door [...] rechterlijke instanties, bestuurlijke autoriteiten of wetgevende lichamen, vormen de belangen van het kind de eerste overweging [mijn cursivering, JS].’
Dit verdrag richt zich dus ook direct tot de Raad van State, merkte Lucas van Eeghen, voormalig raadsheer bij het gerechtshof in Amsterdam, deze week op in NRC.
Hij schreef: ‘Je hoeft wederom geen geschoolde jurist te zijn om te begrijpen dat het verwijt aan een vier, of vijf, jaar oud kind van een “toedoen” door te “kiezen” mee te gaan met zijn moeder helemaal niets met recht te maken heeft. Wederom maakt de Raad van State zich schuldig aan onrecht door als bestuursrechter een kortzichtige uitleg te geven aan regeltjes van datzelfde bestuur.’
Welke belangen prevaleren in de rechtsstaat? Die van Mikael die zijn geborgd in een door de rechter genegeerd verdrag? Of die van het bestuur dat een kind berooft van zijn toekomst in Nederland onder het mom van streng asielbeleid?](https://files.mastodon.social/media_attachments/files/113/006/098/270/492/623/original/86db16f8a2c8594e.png)
