msaari<p>Kari Koskela: Kolmen kortin heitto<br>SKS Kirjat, 2025</p><p>1910- ja 1920-lukujen korttihuijareita käsittelevä kirja kuvaa siinä sivussa myös rautatieverkoston kehittymisen ja teollistumisen myötä tapahtuvaa yhteiskunnallista kehitystä.</p><p>Ovelille kaupustelijoille avautui uusia mahdollisuuksia ja osa tästä porukasta ryhtyi rikollisille teille. Koskela kuvaa teoksessaan yhteiskunnan varjopuolia, matalaa sosiaalista miljöötä, jossa maalaisten ja siirtolaisten huiputtaminen oli peruselinkeinoa.</p><p>Kirjassa esitellään junahuijareiden toimintaa, mutta myös muutaman roiston Helsingissä pyörittämää petosliigaa. Toiminnan ytimessä oli kolmen kortin heitto, rehdiksi uhkapeliksi naamioitunut petos, jolla monet maalaisisännät ja siirtolaiset saatiin irti rahoistaan.</p><p>Kolmen kortin heitto on mielenkiintoinen kurkistus sadan vuoden takaiseen alamaailmaan.</p><p><a href="https://mementomori.social/tags/kirjamasto" class="mention hashtag" rel="nofollow noopener" target="_blank">#<span>kirjamasto</span></a> <a href="https://mementomori.social/tags/kirjamastodon" class="mention hashtag" rel="nofollow noopener" target="_blank">#<span>kirjamastodon</span></a> <a href="https://mementomori.social/tags/tietokirjat" class="mention hashtag" rel="nofollow noopener" target="_blank">#<span>tietokirjat</span></a></p>
#KirjaMasto
19 posts16 participants2 posts today
Kalevala : juhlalaitos
Sami Makkonen on Suomen merkittävimpiä sarjakuvataiteilijoita. Hän on kuvittanut muun muassa Deadworld-sarjakuvia. Kotimaassa hänen tunnetuinta antiaan on Kalevala-tulkinnan lisäksi sarjakuvat Hevosjumala ja Sielujen kutoja. Kalevala : juhlalaitos sisältää aikaisemmin ilmestyneet Kalevala- ja Kalevala : Sampo -sarjakuvat. Tämän seurauksena albumi on massiivinen, liki 300-sivuinen opus. Vaikka kirjalla onkin kokoa, on kokonaisen kulttuuriperinnön taklaaminen yhdellä albumilla […]
Pieni suuri tarina surusta
Kuvittaja Réka Király on tehnyt Pieni suuri tarina -kuvakirjoja vuodesta 2013 alkaen. Tämä on sarjan viides kirja. Kirjoissa seikkailevat ihmismäiset metsän eläimet. Nyt päähenkilönä on Kettu, joka eräänä muuten tavanomaisena syyspäivänä tulee rauhattomaksi huomattuaan turkkinsa muuttuneen. Kettu kuulee oudon kuiskauksen: “Pian on aika.” Kettu pelkää ja on hajamielinen, kunnes ymmärtää olevansa kuolemassa. Se pelottaa, mutta outo kuiskaus vakuuttaa, ettei hänen […]https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/pieni-suuri-tarina-surusta/
Oho, hupsista jumalaare: Kässärin eka versio valmistui!
Olen sitä kirjailijatyyppiä, joka ei tiedä loppujaan ennen kuin pääsee sinne. Se on vähän niin kuin koko kirjoitushomman juju: arvoituksen jännite.
Sisäistettynä on totta kai tarinoiden rakenteet ja onnistuneiden sulkujen anatomia, mutta silti tässä ekassa versiossa on läsnä ihana yllätys ja leikki.
Seuraavassa versiossa katsellaan sitten kriittisemmin.
L. M. Montgomery: Runotyttö maineen polulla
Art House, 2024
Suom. Kaisa Ranta
Runotytön tarina jatkuu Kaisa Rannan lyhentämättömien suomennosten toisessa osassa. Orpotyttö on kasvanut teiniksi ja pääsee käymään lukiota.
Luvassa on paljon taiteellista haaveilua, aina vain parempaa ja menestyksekkäämpää kirjoittamista, kevyesti skandaalinkäryisiä seikkailuja ystävien kanssa ja vähän myös silmien aukeamista rakkaudelle. Emily on kovasti kypsynyt ensimmäisestä Runotyttö-kirjasta.
Kirja etenee edellisen tapaan yhdistelmänä kerrottua tarinaa ja Emilyn päiväkirjamerkintöjä; nyt päiväkirjamerkinnät ovat vähän laajempia ja kypsempiä. Emilyn kehitys kirjoittajana näkyy hienosti kirjojen edetessä.
Kaksi kirjavinkkiä
Nawal Al Sa'dawi & Kaija Anttonen (suomennos): Nainen nollapisteessä
(Kääntöpiiri, 2002)
Tämä oli ravisuttava lukukokemus!
Tositapahtumiin perustuva tarina kertoo riipaisevalla tavalla siitä, miten erilaiselta maailma voi näyttää toisen ihmisen silmin. Tällaisista kirjoista on hankala kirjoittaa pidemmin, kun ei oikein tiedä miten asioista kirjoittaisi.
Pidin siitä että rankkojen tapahtumien vastapainona päähenkilössä tuntui olevan paljon myös herkkyyttä. Suurin osa kirjan tapahtumista on aivan kammottavia, eikä tätä suuremmin halua muistella jälkikäteen. On silti todella tärkeää, että näistäkin aiheista kirjoitetaan. Onneksi tässä ei kuitenkaan mässäilty aiheella liian kanssa.
Yaa Gyasi & Arto Schroderus (suomennos): Maa ja taivas
(Otava, 2020)
Tämä luettiin #maailmalukupiiri ssä tammikuussa.
Tämä on kertomus:
riippuvuudesta ja sen seurauksista kaikille ympärillä oleville
äiti-tytär-suhteesta ja siitä, ettei se aina toimi sillä tavalla kuin haluaisi
uskonnon/uskonnollisuuden ja tieteen kohtaamisesta
mielenterveydestä ja ihmissuhteista
Ja kaikkien näiden teemojen vuoksi teos jäi hyvin sekavaksi lukukokemukseksi.
Alku ei meinannut sytyttää minua juurikaan, mutta oli tässä jotain kiinnostavaa kun tarina eteni.
Ehkä tässä eniten tökki uskonnollisuus, mihin en itse suuremmin osaa samaistua (ja ehkä hieman eläinkokeet). Huomasin pohtivani, että olisin halunnut enemmän kuvausta Ghanasta, jossa päähenkilö vieraili.
Kiinnostava, muttei ehkä lukukokemuksien kärkipäähän nouseva kirja.
Haasteet, joihin nämä sijoitin:
#katsekansiin25
(Nainen) Vaalea - Kannen tekijästä ei löytynyt mitään tietoa.
#pahamieliparasmieli2
(Nainen) Misogynia
#luemaailmavuodessa
(Nainen) Pohjoisafrikkalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
#lukienläpivuosikymmenten
(Nainen) 1970-luku + Ei-länsimainen teos
#satakirjastojenlukuhaaste2025
(Nainen) 30. Ensimmäinen tältä kirjoittajalta lukemasi
(Maa ja taivas) 11. Kirjassa tulkitaan jotakin (tutkimustuloksia)
#helmetlukuhaaste2025
(Nainen) 24. Kirjassa tehdään laittomuuksia
(Maa ja taivas) 44. Kirjassa hoidetaan ihmistä (Suomen sairaanhoitajat 100 vuotta)
#swiftiebookwormchallenge
(Nainen) Vigilante Sh*t - Book with a protagonist acting outside the law to achieve justice
(Maa ja taivas) Right Where You Left Me - Book where the protagonist is stuck in the past
Tässäpä kaksi kirjaa, joita yhdistää transhahmot ja masennuksen sekä kuoleman käsittely (hyvin eri näkökulmista). Uudelleenpostaan samassa Dead Collections tekstin, koska miksipä ei.
Kuura Juntusen Mähän tiesin ettei täällä ole mitään on nuoren kirjoittama kirja nuorille ja siinä korostuu kaikenlainen nuoruuteen liittyvä tunteilu ja haahuilu. Kirja tuntui jotenkin aika nostalgiselta, koska omissa luonnoksissa vilisi hyvin samanlaisia juttuja sillon kun itse 14–16-vuotiaana kirjottelin enemmänkin kaikkea fiktiivistä. Masennus ja ahdistus, maailman ja elämän turhuus ja oma (kaiken mittakaavassa) pienuus kaikui ja kolisi tekstissä todella kovaa.
Mähän tiesin ettei täällä ole mitään pohtii elämää, ystävyyttä, elämän tarkoitusta, perhettä, parisuhteita, rakastumista, ihastumista, kuolemaa ja, yllättäen, vähän myös Kuopiota ja kuopiolaista nuorekasta mummoa. Teksti oli kevytlukuista, mutta rytmi melko epätasainen. Poukkoilua aiheesta ja teemasta toiseen oli häiritsevän paljon, sillä vähän kaikkea käsiteltiin, mutta kaikkea melko pintapuolisesti. Uskon tämän nappaavan nuoren lukijan otteeseensa paljon tehokkaammin kuin esimerkiksi kaltaiseni 27-vuotiaan suht. paljon lukeneen.
#QueerLukuhaaste2025 : Nuorten tai lasten kirja
Isaac Fellmanin Dead Collections on ylistys arkistoille ja vampyyreille ja arkistovampyyreille.
Dead Collections on arkistoylistyksen lisäksI rakkaustarina ilman tyypillisiä vampyyrikliseitä. Transpäähenkilö(t) ilahdutti ja suututti ja nauratti ja itketti. Tässä oli lisäksi tosi hyvä kuvaus oman identiteetin löytymisestä/vahvistumisesta. Rakkaustarina transkirjallisuudessa on myös jokseenkin vaikea löytää? Löytyy sellasia kirjoja, joissa on seksiä ja rakkautta ja ystävyyttä ja valittuja perheitä, mutta tällasta varsinaista rakastumisen kuvaamista olen lukenut harvemmin. Tai ehkä ei ole osunut vain kohdalle. Tätä suosittelen siis oikein lämmöllä tämän vuoden transteemaisen #QueerLukuhaaste2025 :een kohtaan romanssi.
Yksinäisyyttä tässä käsiteltiin myös, sillä erakkoarkistovampyyri-päähenkilömme ei nimittäin osannut löytää omaa yhteisöään. Olisin mielelläni lukenut muista vampyyreista enemmän, koska tässä oli kiinnostava kuvaus vampirismista sairautena. Vampirismin patologisointi peilautuu jotenkin jännästi mun mielessä transsukupuolisuuden patologisointiin, mutta en oikein osaa sanottaa tätä sen syvällisemmin juuri nyt. Yritän silti: asia joka ei ole tyypilisesti nähty sairautena (vampirismi, jotain yliluonnollista) nähdään tässä maailmassa sairautena, samoin kuin asia, joka ei ole sairaus, mutta jota käsitellään meidän maailmassamme lääketieteessä eräänlaisena sairautena kontrollin ylläpitämiseksi (sukupuolimafia, joka päättää kuka on tarpeeksi sairas ansaitsakseen leikkauksia ja hormoneita ja siten rikkoa vakiintunutta teennäistä sukupuolijärjestelmäämme). (Trans)sukupuolisuus on kuin vampirismi. Se on yliluonnollista ja koskematonta, koska se sijaitsee meissä kaikissa juuri niillä tavoilla kuin itse haluamme, ja vaikka se on siten verrattavissa yliluonnollisena pidettyyn vampirismiin, transsukupuolisuus ei tartu kuten vampirismi (tosin kuin eräät luulevat). Jotenkin sellainen tunne mulle tuli. Vampyyrit on (sen lisäksi, että ne on homojen) transihmisten kulttuuripääomaa nyt. Arkistot kuuluu myös queerihmisille. Ei tätä edes tarvi selittää.
#QueerLukuhaaste2025 : romanssi
Réka Király: Pieni suuri tarina ystävyydestä
Etana Editions, 2017
Suloisessa pienten lasten kuvakirjassa Siili ja Jänis ovat Ketun luona yökylässä, kun Hiiri saapuu kylään ja puheenaiheeksi nousee pelko.
Jänis väittää, ettei pelkää mitään. Ystävät auttavat Hiirtä poimimaan puusta jättipäärynän, mutta Jänispä saakin oppia pelkäävänsä korkeita paikkoja.
Ystävien kanssa pelot ovat kuitenkin voitettavissa ja itsensä voi ylittää. Sympaattisen tarinan opetus on hyvä ja kuvat kauniita.
Kolme sarjakuvavinkkiä
Katie O'Neill: The Tea Dragon Festival & The Tea Dragon Tapestry
(Oni Press, 2019 & 2021)
Suloisia jatko-osia The Tea Dragon Societylle. Olisin viihtynyt tässä maailmassa vaikka kuinka monen kirjan verran. Tämä on niin ihana, lohdullinen ja sympaattinen.
Rakastan edelleen erilaisia teelohikäärmeitä, joita sarjassa on. Näissä on kiinnostavaa tarinaa ja tavataan uusia päähenkilöitä.
Kaikki tarinan olennot on kuvailtu jotenkin ihanan sympaattisiksi. Pidän sarjakuvien värien käytöstä. Värivalikoima on ihanan lempeä. Hahmojen ilmeet ja persoonat on saatu hyvin esiin kuvituksessa.
Näissä oli mukava huomata viittomakielen käyttöä ja sukupuolen moninaisuutta. Viittomakieli oli saatu myös kuvituksessa puhekuplien tyylin avulla näkyväksi.
Doku Salomey & Viivi Ängeslevä (suomennos): Brielle & Bear - Olipa kerran...
(Otava, 2024)
Onhan tämä nyt suloinen!
Pidän siitä, että tässä käsitellään söpöyden ja keveyden seassa muun muassa vitiligoa, lukivaikeutta ja kiusaamista.
Kuvitus on ihanan kuvailevaa ja värikästä. Tässä on onnistuttu sekä piirtämään monimuotoisia hahmoja että suunnittelenaan taustalla tapahtuvat asiat tarkkaan. Tässä on siitä syystä todella monessa tasossa tekstiä, mikä teki seuraamisesta välillä haastavaa.
Minua ehkä vähän ärsytti joidenkin kuvitusten selittävyys esim. Cheerleader-tyttöjen ympärille on pitänyt laittaa varmistukseksi tekstit siitä, että heillä on kalliit vaatteet ja hienot meikit. Tällaiset tuntuu vähän lukijan aliarvioinnilta.
Pienestä kritiikistä huolimatta, tästä jäi kuitenkin semmoinen fiilis, että jatkan sarjan parissa.
Haasteet, joihin nämä sijoitin:
#katsekansiin25
(Festival) Vehreä - Kansi on sarjakuvataiteilijan itse suunnittelema
(Tapestry) Oranssi - Kannen on suunnitellut sarjakuvataiteilija itse
#satakirjastojenlukuhaaste2025
(Festival) 28. Kirjassa kerätään luonnosta jotakin syötävää
#helmetlukuhaaste2025
(Tapestry) 26. Kirjassa on itse valittu perhe
(Festival) 7. Hyvän mielen kirja
(Brielle & Bear) 16. Kirja, jossa on sukupuu tai hahmoluettelo
#pohjoinenlukuhaaste2025
(Tapestry) 10. Kirja, jonka päähenkilö haluaisin olla (teelohikäärmeet
)
(Brielle & Bear) 8. Kirja, jossa musiikki on merkittävässä asemassa
#swiftiebookwormchallenge
(Festival) The Lakes - Book with a peaceful, nature-focused setting
(Tapestry) Long Live - Book about loyalty or friendship
(Brielle & Bear) Teardrops On My Guitar - Book featuring music
